tiistai 10. lokakuuta 2017

Kaupat on tehty


Tänään tehtiin kaupat 10.10. klo 10

Tunteet ovat kahtiajakoiset, muuttoon on vielä NIIIIIIIIIN pitkä aika. Mutta kun kalenteria katsoo, miten ihmeessä ehdin pakata kaikki tavarat...

perjantai 6. lokakuuta 2017

Huolestuttaako lämpötila rintamamiestalossa?


Haaveilun vauhti kiihtyy, mutta mitä ostokseni indikoivat? Huolta siitä, että palelen uudessa kodissa kuin pieni apina? Saimme tietää kaupantekopäivän ja sen kunniaksi ostimme itsellemme reinot.

Kaverini kehui takkatuuletinta ja kipaisimme ostamaan sellaisen. 


Erinomainen uutinen on, että vihdoin sain käyttöohjeen kamiinaan, vaikkakin saksaksi ja valokuvattuina sivuina. Mutta parempi kuin ei mitään ja onneksi kännykän skanneri osaa poimia tekstin ja laittaa sen googlen kääntäjään.

Polttopuu pähkäilyä:
heittokuutio kuivia koivuklapeja=245kg
pinokuutio halkoja=410kg
40 litraa halkoja = 15 kg
40 litraa x 16,3 = 1 heittokuutio
40 litraa x 27,3 = 1 pinokuutio


Nopeasti laskettuna 10 säkkiä on 150 kiloa eli 0,6 heittokuutiota
Heittokuution hinnaksi tulee 66 euroa

***

 Hain kirjastosta Panu Kailan Talotohtorin seuraavien heittojen innoittamana:

"Me on tehty vain pientä pintaremonttia. Kohta 8 vuotta"
"Mikä tuo ääni oli?"
"Hyvä siitä tulee kun sen maalaa"
”Teillä ei enää ookkaan näköjään remontoitavaa muuta kuin sokkelin ja piipunhatun välinen osuus”
"Ei tarvii pakastinta ku vettää niin että kukat paleltuu ikkunalaudalla"
"Vetää niin, jotta huuliharppukin soi permannolla ittekseen"
"Asun ensin pari vuotta ja kattelen rauhassa"
"Vatupassi ei sovi muuhun kuin seinäpurujen sullomiseen"
"Mikä teidän aikataulu/budjetti on"
"Hyväryhtisen mökin hankitte... Lasten pallot löytyvät kätevästi samasta seinänpielestä..."


Ostin uudet villasukat (huom kahdet)


Ja syrikan, jota kehutaan hyväksi perhoskasviksi, lisää perennaostoksistani täällä, ehkä ostin ne hieman etukenossa, mutta olivat niin hyvässä tarjouksessa.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Haaveilua


Syyskuu on hurahtanut kuin huomaamatta talosta haaveillessa. Asia etenee, mutta tuskallisen hitaasti. Sen sata asiaa pitäisi hoitaa ja muistaa. 

Kuntokartoitus valmistui ja kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Rahoitus on ok. Muuttopäivä vielä auki. Pankilta vielä siunaus kuntokartoitukselle ja sitten se alkaa olemaan siinä.

Nyt jo uskallamme haaveilla ja miettiä, miten taloa mahdollisesti asumme. Aluksi tuntui, että tilaa on aivan mahdottomasti, mutta nyt tuntuu, että kyllä kaikki tyhjä tila löytää tarkoituksensa.

Keittiö alkaa hahmottumaan, mikä on kiva, sillä se on kuitenkin yksi tärkeimpiä huoneita.

Olohuone oli jo mielessäni sisustettu, kun kaikki kääntyikin ylösalaisin ja nyt näyttää, että modernista olohuoneesta tuleekin antiikkihuonekaluin sisustettu salonki. Itse asiassa on kiva säilyttää vanhan talon "henki" yhdessä huoneessa. Silti on hieman vaikea hahmottaa, miltä huone tulisi näyttämään, kun laitan sinne kaikki kasvini, akvaarion ja kanarialintuni. Kanarialinnun ostin tällä viikolla...


Alakerran pikkumakuuhuone on tuottanut päänvaivaa, vierashuone? En oikein jaksa uskoa, että meillä kävisi niin paljon yövieraita, että kannattaa pitää vierashuonetta... Apueteinen? Paikka jonne saisi takit, kengät, urheiluvälineet jne jne. Kuulosti hyvältä, kunnes tajusin, että haluan ompeluhuoneen, joka on sisustettu samaan tyyliin olohuoneen kanssa.

Vielä kaksi kuukautta ja pääsemme ehkä muuttamaan sisään. 

torstai 21. syyskuuta 2017

Harkinnassa omakotitalon osto


Ajatus tuli kuin kirkkaalta taivaalta elokuun lopulla: olisi kiva muuttaa omakotitaloon, oma tupa, oma lupa ja oma piha.

Lähes heti perään tuli kauhu: kaikki uutiset mitä normikaupunkilainen lukee, käsittelee lähinnä hometaloja ja ihmiskohtaloita niiden takana. Kuinka kukaan, koskaan uskaltaa ostaa omakotitalon? Ei ole väliä millä vuosikymmenellä se on rakennettu, jokaisella vuosikymmenellä on tehty karmaisevat rakennusvirheet, joita jälkipolvet kauhistelevat. Uusi talo, se se vasta pommi onkin, sillä vielä ei tiedetä, mitä rakennusvirheitä se kätkee; ne selviävät vasta seuraavilla vuosikymmenillä tuleville sukupolville. Lisälukemista vaikka Janne Koiramon opinnäytetyössä: "Yleisimpien riskirakenteiden yleisyys ja kunto eri vuosikymmenien pientaloissa" (linkki).

Kävimme katsomassa muutamia taloja, mutta mikään ei oikein loksahtanut ja ajattelimme jo luopua ajatuksesta, kunnes... Siinä se oli. Kaikki mitä halusin ja vähän enemmän. Kaiken keskellä kodin sydän, iso keittiö ja kakluuni.

Kakluuni(ni) (toivottavasti siis kohta minun) on hellyttävä. Sen historia on hieman hämärän peitossa, ainoa johtolanka jonka sain, on että se on saksalainen. Surffattuani raivoisasti, sain selville, että se on Wamsler HOK 10 . Sen sielunelämä tosin vielä hieman hämärän peitossa, mutta enköhän löydä siitä lisää tietoa. Se kuulemma lämmittää vähän liiankin tehokkaasti eikä sen luukkua saa avata sen jälkeen kun tuli on syttynyt (en ihan ymmärtänyt miksi, mutta eiköhän sekin selviä). Siinä on kaksi säätönuppia alhaalla, joiden käyttötarkoitus on vielä arvoitus.

Mutta takaisin talo(ni) historiaan. Milloin se on rakennettu..., sepä se, se on kahden vuosikymmenen (eri rakennusvirheiden?) summa. Alkuperäinen osa on 1950-luvun rintamamiestalo ja uusi osa on tehty 2000-luvun alussa. Kauhistusten kauhistus sanovat ne, jotka suunnitelmiani kommentoivat tässä vaiheessa.

Silti minusta tuntuu, että minä ja kakluuni kuulumme yhteen.