sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Harlekiinipeipot


Nuppilukumme sai vahvistusta, kun parveen muutto keltainen pariskunta ja


sininen pariskunta

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Älykoti


Ostin takkahuoneeseen pikkupöydän, joka sujahti mukavasti sohvan alle osittain. Nyt saan teekupposeni jonnekin, ilman että pelkään sen kaatuvan syliini tai sohvalle.

Sain lämpöpumppumiehen vihdoin käymään ja... Alakerran yksikkö on risa, se vuotaa öljypisaroita ja yllätys yllätys, ulosvedossa ei ollut eristeitä laisinkaan eli luultavasti siitä syystä termostaatti ei mittaa huonelämpötilaa oikein. Samalla sain vihdoin perille viestini ulkoyksikön kiinnittämisestä seinään. Se resonoi sisälle eli sekin laitetaan uusiksi ja omille jaloilleen. Summa summarum, koko hökötys puretaan ja rakennetaan uudestaan.

Makuuhuoneeseen tajusin vasta nyt säätää kattolamput siten, että ne kirkastuvat pikkuhiljaa kohti hetkeä, kun herätyskello soi. Toivottavasti se antaa lisäpotkua heräämiselle, ensimmäinen kokeiluaamu huomenna.


Kuistilla polttopuita noissa ah, niin ihanissa Ikean kasseissa, mutta toisaalta ah, niin kätevissä...



Linnunpoikaset nököttivät pesässä rivissä...


Kunnes pyrähtivät torstaina pois pesästä. Tosin ne nukkuvat vielä pesässä yönsä. Poikaset kuoriutuivat 15.12. eli niillä kesti kolmisen viikkoa pesästä lähtöön.


Pyörähdimme yökyläilijöiden kanssa paikallisessa Hoplopissa



Ja kottikärrykyytiä pikkupakkasessa...

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Lämpöä ja robotti-imuri


Lämmitysongelmani (lämpöä takkahuoneeseen), ei ole ratkennut... Huoneessa on tasainen 22-astetta eli pönttöuuni varmaan luovuttaa lämpöä, mutta lämpöpiikkiä se ei kyllä nosta... Lämmitän sitä nyt kaksi kertaa päivässä, aamuin illoin, mutta lämpötilaa näyttävä käyrä on kuin kuolleen ekg, suoraa viivaa. Sininen viiva ikkunan vieressä (21,5-22,5), keltainen viiva lattian rajassa (19,5-20,5) ja oranssi kosteusprosentti (39-43%). Kun se on koholla, pönttöuuni lämpiää...


Facebook-ryhmässä oli ketju, jossa esiteltiin toinen toistaan hienompia polttopuiden säilytysratkaisuja... Meillä puut ovat olleet tähän asti Ikea-kasseissa, mutta koska ratkaisua ei arvostettu kovin korkealle (en edes kehdannut kommentoida, mutta seurasin niitä onnettomia, jotka uskaltautuivat julkaisemaan kuvia Ikea-kasseistaan...), hain kellarista edellisten asukkaiden kopan.

Kieltämättä koppa on kivan näköinen ja siistimpi kuin Ikea-kassi... Toisaalta noin arkea ajatellen... turhaa klapien nostelua paikasta toiseen...


Tämä on ollut meillä jo pitkään, mutta arjen tuoksinassa klapit ovat siirtyneet siitä Ikea-kassista suoraan uuniin...


Kakluunin kanssa taistellessa (sytyttäminen), otin uuden aseen käyttöön. Palkeet. Nyt puhkun ja puhallan kuin Sepe-susi. En ole ihan vakuuttunut, onko siitä sanottavaa hyötyä, mutta olen saanut kakluunin syttymään joka kerta. Avasin jopa sivuluukut ensimmäistä kertaa ja poistin tuhkat.


Kuopukseni tuli esittelemään uutta robotti-imuriaan. Tyttöystävä oli huomautellut useampaan kertaan poikani imuroinnin tasosta ja imuroinut itse uudelleen perässä. Poikani vastaveto oli robotti-imuri. Koska molemmat olivat hyvin tyytyväisiä siihen, poikani arveli, että se voisi sopia minullekin kuin nenä päähän. Hänellä oli oikeat imurikauppiaan elkeet, astuttuaan sisään, hän totesi: onpa teillä pölyiset lattiat! 

Kieltämättä tuo pikkurobo oli aika veikeä. Se imuroi keittiömme, myös kakluunin alta. Saliin laitoimme sen imuroimaan yksinään ja sielläkin se selvisi hienosti. Kun se juuttuu, se lähettää avunpyynnön kännykkään, se tottelee ääniohjausta (google home), sen voi ohjelmoida aloittamaan imuroinnin haluaminaan päivinä ja kellonaikoina sekä käynnistää kännykästä. Se kertoo, montako roskaa on löytänyt... Surrattuaan 60-90 minuuttia se palaa laturiin ja kertoo olevansa valmis.

Tavallaan voisin verrata sitä ehkä astianpesukoneeseen... Ei se täysin automaattinen ole (astiat siirtyisivät itsekseen koneeseen ja sieltä astiakaappiin), mutta se vapauttaa tietystä työvaiheesta. Astianpesukone pesee astiat ja tuo imuroi itsekseen. 

Mitä tyhjemmät lattiapinnat, sitä parempi lopputulos. Se imuroi seinänvieret hyvin ja myös nurkat. Se jaksaa valittamatta pyöriä kaappien, sohvien ja sänkyjen alla. Mieheni laittoi keittiön lattialle testiksi roskia ja imuri poimi ne kaikki. Salissa lattialla oli linnun siementen kuoria, ne olivat kaikki imuroitu.


Porukkaa on käynyt syömässä ja on ollut ihanaa nähdä tuttuja.



Poikaset ovat kasvaneet hurjasti viikossa.

maanantai 24. joulukuuta 2018

Lämpöä tupaan...


Olin joulunalusviikon lapsenvahtina ja se antoi minulle viikon aikaa ihmetellä täysipäiväisesti talon lämmitysongelmia... 

Ilmalämpöpumppujen sisäyksiköt eivät ole toimineet kunnolla ulkoyksikön korjauksen jälkeen. Tein kuukausi sitten korjauspyynnön Lämpöykkösille, useiden mailien ja soittojen jälkeen luvattiin korjaaja tälle viikolle. Korjaaja teki oharit ja sain tilaisuuden harjoitella zen-tyyneyttä.

Soitin muurarille ja kerroin, ettei takkahuone lämpeä. Hän pyysi kokeilemaan auttaisiko oviaukkojen sulkeminen. Niinpä ripustin täkin oviaukkoon ja seurasin 12 tuntia lämpötilaa. Ei muutosta, huone pysyi samoissa lämpötiloissa, ilmeisesti patteri lämmitti apuna, sillä se kävi kuumana. Ainoa ero oli, että kodinhoitohuone viileni. Vielä pitäisi testata toinen oviaukko, mutta en oikein jaksa uskoa, että sillä olisi dramaattista vaikutusta.


Ikkunat oli jo tiivistetty, joten lattian kimppuun... Apinan raivolla lämpömittarin kanssa kohti nurkkia... Takkahuoneen lattianrajassa seinän vieressä oli 14,5 astetta. 


Olisin halunnut ostaa termomattoa, mutta budjetti ei riittänyt... Niinpä marssimme lähimpään rautakauppaan ja ostin käytävämattoa.


Levitin sen seinän viereen sohvan alle.


Pientä edistystä, lattian lämpötila nousi lattianrajassa 18,6 asteeseen eli 4 astetta. Mutta huoneen lämpötila pysyi sitkeästi 21 asteessa. Ei mitään väliä, poltanko takkaa vai en, pellit auki, pellit kiinni. Lämpömittari tuskin hievahtaa. Turha kai sanoa, että olen enemmän kuin turhautunut.


Onneksi kakluuni lämmittää ilman nikotteluita


Ulkona paukkuu pakkanen ja linnuille on pöytä katettuna.



Kotona hengaillessani päätin siistiä myös alakerran vessan.



Linnunpoikaset kasvavat vauhdilla...


...huolimatta siitä, että jätin vahingossa lintuhäkin auki ja tietty linnut olivat pitkin salia... Onneksi lintuvanhemmat eivät häiriytyneet ja jatkoivat poikasten ruokintaa kuin mitään ei olisi tapahtunut.


Joulukinkku välieteisessä, jonka lämpötila on 7 astetta eli kylmempi kuin kellarin kylmäkellarissa, jossa on 10 astetta... Kun pakkanen laski yöllä alas, välieteisen lämpötila laski 5 asteeseen. Tämän voin lisätä tehtävälistaani: kylmäkellarin lämpötila 5 asteeseen ja välieteisen lämpötila 18-22 asteeseen. Turha kai mainita, että eristeiden lisääminen ei muuttanut lämpötilaa laisinkaan...


Vaikka talossa taistellaan lämmön kanssa, joulun vietosta ei puuttunut lämpöä, vaan tämä joulu oli kaikkea mitä toivoin...


Joulukukkia...


Pikkutonttuja


Miniän tekemiä sytytysapuja takkaan


Linnunpoikaset kasvavat silmissä


Lämpimääkin lämpimämpi kylpy



Löysäilyä joululaulujen ja hyvän kirjan parissa

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Epätoivoa lämmitysrintamalla


Vanha kunnon kakluuni, se pitää keittiön lämpimänä yli yön ja nostaa lämpötilaa 5-6 astetta. Nostin vanhat pannut tiiliskivien päälle, nyt ne pääsevät esille hieman paremmin.

Mutta takkahuone ja pönttöuuni... Voihan huokaus, en saa lämpöä nousemaan yli 21 asteen, vaikka poltan pesällisen ja laitan pellin kiinni. Lämpö ei vain huoneessa nouse. En tajua, missä on vika.

Tilkitsimme ikkunat huoneessa, laitoin kolme mattoa kylmän lattianurkan päälle, tilkitsimme lasiverannan ovet. Minulta loppuu kohta ideat...


Mukavia uutisia: neljä pikkuista kuoriutui ja toistaiseksi kaikki hyvin. Katsotaanko saavatko vanhemmat pysymään ne hengissä. Kuvut näyttävät hieman tyhjiltä, mutta ehkä vanhemmat petraavat vielä, kun saavat hieman kokemusta.

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Marraskuun synkimmät hetket


Ulkona on pimeää ja märkää, lähes koko ajan sataa ja auringosta ei ole tietoakaan... Kaiken kaamoksen keskellä sain lahjaksi oliivipuun ja kiikutin sen kellariin talvehtimaan pelargonioiden seuraksi. Kunhan kevät koittaa, aion istua oliivipuuni alla.

Kaamossynkkyyttä piristi myös pikkumies. "Kukkuu!"


Koiranpentuni sen sijaan saa aikaa harmaita hiuksia. Se tuhoaa järjestelmällisesti taloa. Tuossa kynnys revittynä irti...


keittiössä kukat on "häkitetty", kiva fengshui... En viitsi kertoa, mitä mieheni sanoi, kun vetelin verkkoelementtejä nippusiteillä kiinni...


Ensi viikon tiistaina pitäisi harlekiinipeippojen kuoriutua, munia on viisi. Katsotaan kuinka käy.