sunnuntai 12. elokuuta 2018

Kellarin kosteus ja yläkerta


Kellariin tuli jostain kosteutta ja se vain lisääntyi saaden minut alkavaan paniikkiin.



Vävyni veli kävi ihmettelemässä asiaa ja kierreltyämme taloa, oli melko selvää, ettei kosteus voinut tulla ulkoa. Todennäköisempää oli, että kosteus tiivistyi (taivas tietää miksi) juuri tuohon nurkkaan. Laitoimme ilmalämpöpumpun päälle ja ihme tapahtui, kosteus hävisi alle vuorokaudessa.




Yläkerran muutokseen olemme olleet todella tyytyväisiä.


Mieheni työnurkkaus


ja tv-nurkkaus


Minun kirjastoni, vasemmalla ovi ulos parvekkeelle.


Yläkerta portailta katsottuna.

Omenoita ja kanoja


Omenoita tippuu puista (paljon), keräilemme niitä lähes päivittäin, viemme ämpärit kellariin ja siitä sitten pikkuhiljaa teen niistä mehua.



Kanoille tein hieman suojaa, kun aurinko porotti niin pahasti...


Sulkasadon jälkeen Kaneli munii lähes päivittäin ja Blondikin joka toinen päivä. Ne ovat tehneet sievän pesän koirankopin viimeiseen nurkkaan. Se siitä ergonomiasta, joudun menemään polvilleni, työntymään vyötäisiä myöten koppiin ja kurottamaan munat ulos...


Tähän asti olen höyrystänyt mehua, mutta päätin kokeilla puserrinta.


Omenat siis ensin rouhitaan ja sitten puserretaan mehuksi. Lyhyesti sanottuna: pieleen meni. En tiedä mitä tein väärin, mutta lopputulos oli surkea. Täytyy perehtyä asiaan paremmin ja yrittää joskus uudella innolla uudestaan.


Palasin siis vanhaan metodiin, omena lohkoiksi, tuossa on ämpärillinen, lohkoamiseen menee puoli tuntia. Sokeria 100 grammaa, keittäen 45 minuuttia, mehua tulee noin litra, pakastepulloon ja pakastimeen.


Alla pihan omenia




sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Heinäkuun lopun tunnelmia


Kananlan vieressä oleva kukkapenkki alkaa hahmottua


Etupihan kukkapenkki


Tammenterhot alkavat enteillä lähestyvää syksyä


Kanat voivat hyvin ja tykkäävät laiduntaa ennen kanalaan menoa illalla.


Mehiläiset palasivat kotiinsa.


Kellarin lattia on märkä, ...


Pieni yökyläilijä

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Voihan pihlajanmarjakoi


Paratiisini on hiipinyt käärme, tai jos nyt ei ihan käärme, niin ainakin toukka...

Olin juuri mehustamisen huumassa alkanut murehtia, mitä tehdä valtavalle omenasadolleni, kun omenapuita tiiraillessani huomasin reikiä omenoissa siellä täällä. Nopea surffaus netissä paljasti karmean totuuden. Omenakääriäiset ovat ottaneet omppuni kodikseen. Siellä ne iloisesti rouskuttelivat omenoitani.

Omenoista voisi tehdä mehua, jos ei pieni proteiinilisä haittaisi ja asiantuntijat vakuuttavat että toukanpoikanen liiskattuna ei maistu mehussa miltään (linkki). Mutta mutta... Kiitos ei ehkä sittenkään. Uudesta hyönteistrendistä huolimatta syön edelleen lihani mieluiten lautaselta haarukalla ja veitsellä.

Tieto lisää tuskaa (=lue työtä):  Omenakääriäis aikuiset lentävät iltahämärissä, toukokuun lopusta kesäkuun loppuun. Toukat poistuvat omenoista heinä-elokuussa ja suurin osa vioittuneista omenoista putoaa maahan. Laji talvehtii täysikasvuisena toukkana puun kaarnan raoissa.  Eli minun on varmaan parasta poimia vioittuneet omenat ja kärrätä ne kaatopaikalle tai minulla on miljoona talvehtivaa koteloa odottamassa kevättä.

Toinen vihulainen on pihlajanmarjakoi, sen toukka voi siirtyä hedelmästä toiseen. Vajaan kahden kuukauden kuluttua kuoriutumisestaan täysikasvuiset toukat laskeutuvat silkkirihman varassa maahan ja koteloituvat aivan maanpinnan alle toukan silkistä kehräämän kaksinkertaisen kotelokopan sisään. Kotelo talvehtii.

Torjuntamenetelmäksi suositellaan lintuja... "Ripusta pönttöjä linnuille ja lepakoille. Etenkin tiaiset etsivät myös talvella tuhohyönteisiä talvehtimispaikoiltaan." Eli pöntön ostoon vielä tänä syksynä, voihan toukka ja voihan pönttö...

Huolimatta toukistani, jotka näyttävät nauttivan siekailematta omenoistani, olen alkanut aprikoida, mitä puita tarhassani on...

Perimätiedon mukaan siellä olisi seuraavat lajikkeet:

Åkero
Talvi- ja herkkuomena, joka valmistuu korjuukypsäksi syyskuun lopulla, saavuttaa nautintakypsyyden muutaman viikon varastoinnin jälkeen ja säilyy pari kuukautta. Talviomenana Åkerö kypsyy tavallisesti vasta varastoinnin aikana joulukuussa, mutta voi säilyä kevääseen asti.

Punainen kaneli
Myöhäinen syys- ja talousomena. Sato kypsyy syyskuun puolivälin jälkeen ja säilyy muutamia viikkoja.

Bergius (leikkimökin vieressä)
Myöhäinen kesälajike. Hedelmä loistavan punainen ja muodoltaan soikea. Sato kypsyy epätasaisesti vaiheittain syyskuun puolivälistä alkaen. Maku mieto ja miellyttävän viinihappoinen. Bergiuksella on omituinen ominaisuus muuttua yhtäkkiä syksyn kylmien iskiessä mehukkaasta viinihappoisesta totaalisen mauttomaksi jauhopalloksi! Sitä ei siis saisi jättää puuhun pitkäksi aikaa, vaan poimia ja syödä heti punastuttuaan. Hedelmät säilyvät enintään kaksi viikkoa, sen jälkeen maku muuttuu jauhoiseksi.

Valkea kuulas (?)
Aikainen kesälajike sekä herkku- ja soseomena. Sato kypsyy elokuussa. Hedelmä on iso tai keskikokoinen, vaaleankeltainen. Maku on raikkaan makeanhappoinen, kypsänä hienoarominen. Malto on erittäin mehukas ja täysin kypsänä läpikuultava.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Muutto pois makuuhuoneesta


Huh hellettä on ollut tämän viikon teema, mitä on ihmetellyt sekä lapsenlapsi että kanaseni.


 Olen paennut toimiston viileyteen, mutta pari päivää olen tehnyt etätöitä terassilla.


Koirien olemus kertoo lämmöstä enemmän kuin tuhat sanaa...


Alla siis Jedi, mustaterrierini


Jätskiauton soitto sai minut kipaisemaan itseni vauhdilla pysäkille, joka onneksi on talomme edessä.



Kuumuus sai meidät hylkäämään makuuhuoneen ja muuttamaan isompaan hallitilaan ilmalämpöpumpun alle. Koska kummatkin nukuimme siinä kuin tukit, päätimme jättää sängyn siihen pysyvästi. Tila on pimeämpi kuin makuuhuoneemme, joka on itään ja aamuauringon säteet osuivat suoraan silmiin.


Vanhasta makuuhuoneesta tuli pukeutumishuoneeni, ylellisyyttä, jonka tajusin vasta saatuani tavarat paikalleen huoneessa.


Punaviinimarjat kypsyivät ja sain vajaa kolme litraa mehua.



Karviaiset söin, en malttanut tehdä niistä mehua.


Kuopus toi rumpunsa kellariin, onneksi ovet pitävät äänen alakerrassa, mutta bassorumpu saa keittiön lattian värähtelemään.

torstai 19. heinäkuuta 2018

Kuvia sisältä


Aika kuluu niin nopeasti, nyt olemme asuneet täällä puolisen vuotta ja tämä on koti isolla K:lla. Kuopus oli toipumassa silmäleikkauksesta täällä pari päivää ja sen jäljiltä lastenhuoneessa pyöritettiin hieman huonekaluja. Nyt sohva on ikkunan alla.

Alla kuva leikkimökistä, jonka huonekalut ja hella saatiin viimein koottua.


Itselleni ostin motivaatiolelun, paperitöiden aloittaminen on aina niin tuskan takana, nyt tuo puolen tunnin tiimalasi pitää minun aloillani, kun sen kerran päätän kääntää valumaan.


Sali



Takkahuone, kesä- ja heinäkuun vaihteessa oli pari vilpoisempaa päivää


Seuraava projekti: kellarin ikkunat on vaihdettava, ne ovat varmaan 50-luvulta ja talvella viima puhaltaa läpi.