Ulkona on jo syksy ja katse kääntynyt sisätiloihin

Olen kääntänyt katseen sisätiloihin ja jos voittaisin lotossa, olisi helppo keksiä rahalle käyttöä. Onneksi voi pienelläkin rahalla tehdä jotain eli alakerran vessaan on haaveissa uusi matto ja peili... Kuvassa ei näy, mutta joku miehen hujoppi on asentanut peilin siten, että naamastani näkyy vain puolet ja päälaki... Peili on toki vallan mainio sille, joka on 190 cm pitkä...

Kanalassa rouvat ovat päättäneet, että ulkona on liian märkää ja kylmää heidän varpailleen. Jos saan heidät häädettyä (kirjaimellisesti) ulkotarhaan, he istuvat loukkaantuneen näköisinä koirankopissa ja odottavat pääsyä takaisin sisälle. Kuvassa riippuva lamppu on lämpölamppu, jonka alla voi lämmitellä, jos lämpötila tippuu alle seitsemän asteen.

Sisällä aloitimme ikkunoiden pesun. Alakerrassa on nyt pesty viisi ikkunaa, neljä vielä pesemättä, yläkerrassa viisi pesemättä ja lasitettu terassi odottaa ikkunanpesijää. Voin jo arvata, että osa jää ensi kesään.

Keittiöstä linnut muuttivat takaisin takkahuoneeseen, siellä on patteri pitämässä tasaista lämpöä ja tuossa ikkunan vieressä on ulkoilmaventtiili, josta ajattelin ottaa happea tulisijoihin nyt lämmityskauden alettua eli liian vetoista linnuille.

Pyörittelin työhuoneessani huonekalujen paikkaa...

Olin Narvassa ja vierailin Narvan linnassa... Kautta aikojen ihmiset ovat rakennelleet itselleen taloja suojaksi kylmää ja vaaroja vastaan. Toiset pienemmässä, toiset isommassa mittakaavassa. Tuolla muurien sisällä miettii, mitä kaikkea seinät voisivat kertoa, jos osaisivat puhua.

Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisin halunnut tutkia kaikki portaikot ja käytävät... 

Kotona Jedi piti vahtia...

Nuppilukumme lisääntyi kolmella kun pääsiäistipun keltainen kanarianaaras muutti tirppani seuraksi. Mukaan tulivat myös harlekiinipeippopariskunta. Harlekiinipeipot ovat todella taitavia lentäjiä. Ne osaavat lentää kuten kolibrit eli paikoillaan. Ne syöksähtelevät ympyrää, ylös ja alas ja tirppani katselee noita pieniä vilkkaita peippoja silmät ymmyrkäisinä.

Pikkuhiljaa...

Tuomas ja Emilia olivat kyläilemässä perjantaista sunnuntaihin, mikä oli ihanaa pitkästä aikaa.

Lasten innostamana kannoin kasvini yhteen yläkerran makuuhuoneista ja sisustin vaaleanpunaisen huoneen lastenhuoneeksi.

Jätehuoltomme takkuaa yhä hieman, mutta saimme tuon pikkuroskiksen vaihdettua isompaan ja nyt jäteastian tyhjennys melkein sujuu nikottelematta. Sanoisin, että Rosk'n Roll toimii yhtä hyvin Lohjalla kuin Posti Espoossa.

Talomme kadulta kuvattuna

Työhuone on valmis, vaikkakin kirjanpito odottaa tekijäänsä pinoina... Mutta voin istua palmun alla halutessani, mikä on tietysti plussaa.

Takkahuone on yksi suosikkihuoneistani, jossa nytkin naputtelen tätä blogia... Ikkunalaudalle mahtuu vielä kukkia, joita pitäisi kantaa alas...

Tirppani (kanarialintu siis) uusi koti, johon pitäisi tuoda luonnonoksia. Sohva on kierrätyssohva esikoiseltani, mutta sopii loistavasti takkahuoneeseen.

Mainio löhöilynurkka takkatulen lämmössä...

Takkahuoneen takka on varaava ja pitää hyvin lämmön, kun muistaa polttaa pesällisen aamuin illoin. Pesaisin uuninluukkujen ikkunat, mutta nautin takasta eniten, kun luukut ovat auki...

Pohjapiirustus

Muuttoa ajatellen mietin kuumeisesti, miten huoneet otetaan käyttöön, mitä laatikoita / huonekaluja kannetaan minnekin ja mikä on huoneiden käyttötarkoitus. Näillä näkymin alakerran pienestä huoneesta tulee työhuoneeni.

Kellarissa on vanhanajan kylmäkellari kaivoineen, johon laitan juurakkoni ja talvehtivat kasvini. Saan varaston käyttööni kukkaruukuille ja koiriin liittyville tavaroille. Tekninen tila menee miehelleni työkalujen säilytykseen ja kellarin perällä olevasta huoneesta hän aikoo tehdä kuntosalin. Pikkuvessasta tulee trimmaushuone.

Yläkerran oleskelutilasta tulee mieheni valtakunta, saan portaikon vieressä olevan huoneen kukilleni ja ison makuuhuoneen vieressä olevasta makuuhuoneesta tulee lastenhuone. Ullakkovarasto on kylmähkö tila, täytyy katsoa, mitä siellä voi säilyttää.

Talon takaosa on koilliseen, talon toinen pääty (olohuone, makuuhuone) kaakkoon, etuosa (keittiö) lounaaseen ja toinen pääty (terassi) luoteeseen. Pihan luoteiskulmassa on omenapuutarha, jossa on ainakin Åkerö ja Punakanelia, pihalta löytyy myös Bergius leikkimökin vierestä. 

Haaveilua

Syyskuu on hurahtanut kuin huomaamatta talosta haaveillessa. Asia etenee, mutta tuskallisen hitaasti. Sen sata asiaa pitäisi hoitaa ja muistaa. 

Kuntokartoitus valmistui ja kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Rahoitus on ok. Muuttopäivä vielä auki. Pankilta vielä siunaus kuntokartoitukselle ja sitten se alkaa olemaan siinä.

Nyt jo uskallamme haaveilla ja miettiä, miten taloa mahdollisesti asumme. Aluksi tuntui, että tilaa on aivan mahdottomasti, mutta nyt tuntuu, että kyllä kaikki tyhjä tila löytää tarkoituksensa.

Keittiö alkaa hahmottumaan, mikä on kiva, sillä se on kuitenkin yksi tärkeimpiä huoneita.

Olohuone oli jo mielessäni sisustettu, kun kaikki kääntyikin ylösalaisin ja nyt näyttää, että modernista olohuoneesta tuleekin antiikkihuonekaluin sisustettu salonki. Itse asiassa on kiva säilyttää vanhan talon "henki" yhdessä huoneessa. Silti on hieman vaikea hahmottaa, miltä huone tulisi näyttämään, kun laitan sinne kaikki kasvini, akvaarion ja kanarialintuni. Kanarialinnun tulla tupsahti meille Hesyltä tällä viikolla, oli löytynyt ulkoa märkänä ja kylmissään...

Alakerran pikkumakuuhuone on tuottanut päänvaivaa, vierashuone? En oikein jaksa uskoa, että meillä kävisi niin paljon yövieraita, että kannattaa pitää vierashuonetta... Apueteinen? Paikka jonne saisi takit, kengät, urheiluvälineet jne jne. Kuulosti hyvältä, kunnes tajusin, että haluan ompeluhuoneen, joka on sisustettu samaan tyyliin olohuoneen kanssa.

Vielä kaksi kuukautta ja pääsemme ehkä muuttamaan sisään.