Kissa leikkii piilosta

Luna on oppinut avaamaan salin oven ja sen piilopaikkaon sohvan tyynyjen alla. Jos minä en näe sinua, sinä et näe minua. Koska saliin on ehdoton porttikielto, eikä meillä eläimet saa olla sohvilla, häätöhän siitä tuli.

Sain hiukan ruinattuani mieheltäni hänen vanhan tietokoneensa ja tein siihen kauan haaveilemani valokuva näytönsäästäjän. Nyt valokuvat pyörivät tasaiseen tahtiin keitiön nurkassa ja istun muistoihini vaipuneena niitä katselemassa. Kuvassa talomme putkiremontti.

Saunassa kukat talvehtivat hyvin.

Terassilla kuusi ja kynttilöitä.

Yövieraita, touhutoopet vauhdissa.

Silta rakennettu.

Kohmeisia sammakoita ja kissaportin rakentelua

Pelastin kohmeisen sammakon kellarin oven edestä, sattumalta sen edes huomasin, sillä yleensä kellarin ovea ei käytä kukaan. Syyspäiväntasaus toi kuitenkin ensimmäisen hallayön.

Ilmalämpöpumppu pitää terassin lämpötilan nätisti kymmenen asteen tietämissä (sin käyrä), vaikka öisin vetää nollan lähelle (keltainen käyrä). Olen jo viikon verran myös lämmitellyt pönttöuunissa pesällisen per päivä.

Salin sisustus meni kissan takia uusiksi, sinne siirrettiin kasvit ja linnut keittiöstä. 

Siinä samalla uusin myös työpisteeni, kun kuopuksen kämpästä tuli tänne kaikki mikä jäi yli eli mm. vanha työpöytäni, josta sain kipeästi kaipaamaani lisätilaa työpisteelle. Se ei ihan sovi sisustukseen, mutta käytännöllisyys voitti.

Kissa on tullut näköjään jäädäkseen. Rakensimme eteisen oviin häkkiovet, jotta saan linnut ja kasvit turvaan kissalta. 

Lopputulos oli ihan ok, pahin stressi poissa.

Ulkona halla vei daaliat, joten nostin juurakot ylös ja vein ne maakellariin.

Sain myös katteet levitettyä, vaikka jo pelkäsinkin talven ennättävän ennen kuin ehtisin levittää katteet.

Yövierailijoita viikonloppuna

Piipahdimme legomessuilla

Vahtikoirani treeneissä maastoutuneena

Keittiön lattia tuli valmiiksi

Työvoitto! Sain kuin sainkin keittiön lattian valmiiksi. Jotta se ei heti menisi uudelleen pilalle, vuorasin sen räsymatoilla (ne on helppo heittää pesukoneeseen kun likaantuvat). 

Lattiasta tuli hieno, ehdottomasti se oli työnsä arvoinen. Pelkäsin paljon isompaa työmäärää ja se mikä hämmästytti eniten, oli ettei pölyä tullut laisinkaan, vaikka hioimme lattian. Jotenkin minua oli peloteltu pölyn määrällä. Jos olisin tiennyt, kuinka helppo juttu tämä oli, olisin tehnyt sen jo viime vuonna. Nyt turhaan harmittelin lattiaa pari vuotta.

Luna alkaa pikkuhiljaa kotiutumaan ja uskaltaa jo olla keittiössäkin.

Huolimatta epäilyksistäni, Luna ja Bruno tulevat jo juttuun keskenään

Pikkuhiljaa olen nostellut sisään kasveja ja tänään laitoin ilmalämpöpumpun terassille päälle, sillä ensi viikoksi on luvattu hallaa. Katsotaan mitä se tarkoitaa sähkönkulutuksessa...

Kakluuniseinä ennen ja jälkeen maalauksen

Omenakausi on alkanut ja olen käynyt keräilemässä pudokkaita vähän sieltä ja täältä. Omia omenoita ei tänä vuonna käytännössä tullut yhtään... 

Innostuin leipomaan...

...ja tekemään pataa, jos saisin valita, söisin varmaan käytännössä vain pataruokia.

Sain kariketta ja se pitäisi levitellä pensaiden juurelle...

Autoimme kuopusta muutossa, taas on yksi vaihe elämässä takanapäin.

Keittiön lattian lakkaus

Keittiön lattia on saanut minut repimään hiuksiani lähes siitä päivästä kun muutimme sisään. Parketti on ollut syvillä naarmuilla ja muutenkin kulunut. Olen peitellyt kulumia matoilla, mutta nyt kun Luna muutti meille ja jouduin ottamaan matot pois, lattia oli taas päivittäinen ärtymyksen kohteeni. Niinpä mukavan mökkireissun sijaan, päätin tänä viikonloppuna tehdä keittiöremontin.

Piipahdimme Bauhausissa  ja mieheni osti Ryobiin lisävarusteena hiomakoneen imuriliitännällä ja minä valitsin lakan sävyn. Päädyimme vesiohenteiseen lakkaan, sillä en tiennyt alkuperäisestä lakasta oliko se vesi- vai öljypohjainen. Koska öljypohjainen lakka ei tartu vesiohenteiseen, mutta vesiohenteinen tarttuu öljypohjaiseen, päädyimme vesiohenteiseen.

Maalasimme seinät jotka olivat juuri niin nokiset ja tahraiset kuin vain voi kuvitella reilun 15 vuoden käytön jälkeen. 

Kuopuksen avustuksella saimme huonekalut tyrkättyä huoneen toiseen reunaan ja pääsimme aloittamaan. Hiominen sujui kivuttomasti, sillä Ryobin imuriliitäntä oli yllättävän tehokas, pölyä ei noussut ilmaan.

Naarmut saimme yllättävän hyvin piiloon

Meinasin pyörtyä kun näin ruskean massan ja sanoin jo miehelleni, ettei tuota voi levittää lattialle. Kun kokeilin sitä varovasti lautaan, joka jää ison kaapin alle, lopputulos oli onneksi juuri sitä mitä myyjä lupasi ja huokasin helpotuksesta.

Hionta, kerros kiitävää väritöntä lakkaa 15% laimennettuna ja kaksi kerrosta värillistä lakkaa sai aikaan toivomani lopputuloksen:

Luna on kotiutunut ja löytänyt mielipaikkansa

Vehnänoras maistuu

Ja minä olen nauttinut takan lämmöstä, syksy hiipii nurkkiin pikkuhiljaa.

Laituriremppaa, lapsia ja kissoja

Viikko alkoi roskiksen pesulla. Jostain syystä koko roskis oli aamuisin täynnä pieniä valkoisia matoja (toukkia). Kun roskis tyhjennettiin, päätimme pestä sen. Apumies oli paikalla.

Kasvimaalla tuolit ja pöytä saivat uuden maalipinnan.

Surullisen kuuluisa laituriremontti päätyi vävyn hoidettavaksi.

Mutta niin vain mieheni ja vävy saivat laiturin jaloilleen.

Keittiöstä lähti kasvit, linnut, matot ja siitä tuli minun silmissäni aution näköinen... Vaihtoehtoja tosin ei ollut, sillä kissa, joka meille muutti (toistaiseksi) pissailee sängyt, sohvat ja matot. Lisäksi se syö kasveja ja olisi luultavasti syönyt lintunikin.

Kasvit muuttivat kaikki saliin

samoin linnut

ja tilalle tuli Luna, joka jo kiinnostuneena tiirasi lintujani lasioven takaa

Osallistuimme venetsialaisiin (en ollut ikinä aikaisemmin kuullutkaan, mutta kyseessä siis mökkikauden päätösjuhla)

Lapset olivat luonamme yötä ja Emilia löysi vanhan nalleni Lulun

Tuomas vietti 3-vuotissynttäreitä