Tarjoiluvaunun arvoitus

Vanha talo nitisee, natisee ja elää muutenkin omaa elämäänsä, se oli odotusarvo, kun muutimme taloomme. 

Istuessani illalla kuuden aikoihin kaikessa rauhassa salin sohvalla miettien elämän syntyjä syviä, kännykkä alkoi soimaan äänettömällä värähdellen. Kun katsoin omaani, se ei soinut. Luulin, että mieheni oli unohtanut kännykkänsä saliin ja huusin häntä vastaamaan puhelimeensa. Hän tuli keittiöstä paikalle ja sanoi, että hänen puhelimensa oli keittiössä, eikä se soinut. Kun puhelin jatkoi soimistaan, mieleemme tuli, että joku muuttoporukasta oli vahingossa unohtanut kännykkänsä tarjoilupöydän laatikkoon tavaroita kantaessaan. 

Avasin laatikon, siellä ei ollut mitään, mutta pärinä jatkui. Mieheni alkoi myös etsimään, kävimme läpi vieressä olevan lipaston, sohvan tauksen, kuuntelimme korva kiinni seinässä, menin itse seinän takana olevaan huoneeseen ja mieheni meni jopa ulos katsomaan, olisiko siellä joku sähköpistoke, joka resonoi. 

Puhelin soi kahdesti (juuri niin kauan kuin puhelin soi, jos siihen ei vastata), joten kun puhelin alkoi soimaan toistamiseen, etsimme sitä jo apinan raivolla. Soittojen välissä oli minuutti, kaksi, juuri kuten jos soittaa puhelimeen, johon ei vastata ja sitten yrittää vielä kerran.

Lopputulos; lipastossa ei ollut mitään ja ääni kuului lipaston edessä seistessä oikealta tarjoiluvaunun suunnasta. Sohvasta ei löytynyt mistään mitään ja ääni kuului selvästi tulevan  vasemmalta tarjoiluvaunun suunnasta. Seinästä ei kuulunut mitään, viereisessä huoneessa ei soittoa edes kuulunut, kuten ei ulkonakaan. Lattialla ei ollut mitään.

 Kysyin entiseltä omistajalta, onko heidän muuttoporukoillaan puhelin kadoksissa tai oliko mahdollisesti vastaavaa ääntä kuulunut nurkasta aiemmin; mutta ei, ei ollut kännykkää kadoksissa, eikä ääntä ollut kuulunut aiemmin. Oletan kuitenkin, että jossain on jonkun muuttotouhuissa unohtunut kännykkä ja kun akku loppuu, kännykkä jää unholaan jos kukaan ei sitä kaipaa, missä se sitten ikinä onkaan piilossa.