Pyörittelin työhuoneessani huonekalujen paikkaa...

Olin Narvassa ja vierailin Narvan linnassa... Kautta aikojen ihmiset ovat rakennelleet itselleen taloja suojaksi kylmää ja vaaroja vastaan. Toiset pienemmässä, toiset isommassa mittakaavassa. Tuolla muurien sisällä miettii, mitä kaikkea seinät voisivat kertoa, jos osaisivat puhua.

Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisin halunnut tutkia kaikki portaikot ja käytävät... 

Kotona Jedi piti vahtia...

Nuppilukumme lisääntyi kolmella kun pääsiäistipun keltainen kanarianaaras muutti tirppani seuraksi. Mukaan tulivat myös harlekiinipeippopariskunta. Harlekiinipeipot ovat todella taitavia lentäjiä. Ne osaavat lentää kuten kolibrit eli paikoillaan. Ne syöksähtelevät ympyrää, ylös ja alas ja tirppani katselee noita pieniä vilkkaita peippoja silmät ymmyrkäisinä.

Pihaa tutkimassa

Meiltä meni kolmosvaiheesta sähköt eräänä aamuna. Ja juu, en tiennyt että talossa voi olla eri vaiheita (enkä olisi halunnutkaan tietää)... Mutta niin vain on, emmekä raivoisasta etsinnästä huolimatta löytäneet vaiheiden sulaketaulua. Sillä aikaa kun juoksimme sinne tänne kuin päättömät kanat etsimässä ko sulakkeita, selvisikin, että ko vaihe oli tipahtanut alas koko naapurustosta. Ei aikaakaan eli alle tunti, niin kaksi miestä ilmestyi kykkimään talomme eteen ja saivat sähköt takaisin. Kerrankin Carunalta ystävällistä ja nopeaa toimintaa, olin todella iloisesti yllättynyt. Soitin sinne lievästi aamuäreänä ja alkavassa paniikissa (ei nettiä, ei sähköä, kohta talo ja kasvini pakastuvat...  myöhästymme töistä...), mutta ystävällinen nainen otti tilanteen haltuunsa ja puhui kuin hätäkeskuksen päivystäjä, rauhallisesti ohjeistaen askel askeleelta kohti onnellista lopputulosta.

Päivälämpötilojen noustessa ja auringon paistaessa uskaltauduin ulos. Itse asiassa ripustin linnunpöntön ja sitä myötä eksyin tontin takamaille. Meillä on siis kompostori ja isohko lehtikomposti. En ole vielä kurkannut noihin sisään, täytyy tutustua keväällä.

Tässä tontin takareunaa, nuo esiin pistävät oksat ovat ehkä sireenipensaita, jotka on leikattu alas. Takana näkyy leikkimökki.

Tässä ei ole Helga-neiti kylvyssä, vaan tirppani, jonka yllätin kesken kylpyhetken. Itse asiassa läppärilleni alkoi lennellä vesipisaroita ja kun katsoin ylös, niin kukas se siellä olikaan kylpemässä riehakkaasti...