Meiltä meni kolmosvaiheesta sähköt eräänä aamuna. Ja juu, en tiennyt että talossa voi olla eri vaiheita (enkä olisi halunnutkaan tietää)... Mutta niin vain on, emmekä raivoisasta etsinnästä huolimatta löytäneet vaiheiden sulaketaulua. Sillä aikaa kun juoksimme sinne tänne kuin päättömät kanat etsimässä ko sulakkeita, selvisikin, että ko vaihe oli tipahtanut alas koko naapurustosta. Ei aikaakaan eli alle tunti, niin kaksi miestä ilmestyi kykkimään talomme eteen ja saivat sähköt takaisin. Kerrankin Carunalta ystävällistä ja nopeaa toimintaa, olin todella iloisesti yllättynyt. Soitin sinne lievästi aamuäreänä ja alkavassa paniikissa (ei nettiä, ei sähköä, kohta talo ja kasvini pakastuvat... myöhästymme töistä...), mutta ystävällinen nainen otti tilanteen haltuunsa ja puhui kuin hätäkeskuksen päivystäjä, rauhallisesti ohjeistaen askel askeleelta kohti onnellista lopputulosta.
Päivälämpötilojen noustessa ja auringon paistaessa uskaltauduin ulos. Itse asiassa ripustin linnunpöntön ja sitä myötä eksyin tontin takamaille. Meillä on siis kompostori ja isohko lehtikomposti. En ole vielä kurkannut noihin sisään, täytyy tutustua keväällä.
Tässä tontin takareunaa, nuo esiin pistävät oksat ovat ehkä sireenipensaita, jotka on leikattu alas. Takana näkyy leikkimökki.
Tässä ei ole Helga-neiti kylvyssä, vaan tirppani, jonka yllätin kesken kylpyhetken. Itse asiassa läppärilleni alkoi lennellä vesipisaroita ja kun katsoin ylös, niin kukas se siellä olikaan kylpemässä riehakkaasti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti