Heinäkuun lopun tunnelmia

Kananlan vieressä oleva kukkapenkki alkaa hahmottua

Etupihan kukkapenkki

Tammenterhot alkavat enteillä lähestyvää syksyä

Kanat voivat hyvin ja tykkäävät laiduntaa ennen kanalaan menoa illalla.

Mehiläiset palasivat kotiinsa.

Kellarin lattia on märkä, ...

Pieni yökyläilijä

Voihan pihlajanmarjakoi

Paratiisini on hiipinyt käärme, tai jos nyt ei ihan käärme, niin ainakin toukka...

Olin juuri mehustamisen huumassa alkanut murehtia, mitä tehdä valtavalle omenasadolleni, kun omenapuita tiiraillessani huomasin reikiä omenoissa siellä täällä. Nopea surffaus netissä paljasti karmean totuuden. Omenakääriäiset ovat ottaneet omppuni kodikseen. Siellä ne iloisesti rouskuttelivat omenoitani.

Omenoista voisi tehdä mehua, jos ei pieni proteiinilisä haittaisi ja asiantuntijat vakuuttavat että toukanpoikanen liiskattuna ei maistu mehussa miltään (linkki). Mutta mutta... Kiitos ei ehkä sittenkään. Uudesta hyönteistrendistä huolimatta syön edelleen lihani mieluiten lautaselta haarukalla ja veitsellä.

Tieto lisää tuskaa (=lue työtä):  Omenakääriäis aikuiset lentävät iltahämärissä, toukokuun lopusta kesäkuun loppuun. Toukat poistuvat omenoista heinä-elokuussa ja suurin osa vioittuneista omenoista putoaa maahan. Laji talvehtii täysikasvuisena toukkana puun kaarnan raoissa.  Eli minun on varmaan parasta poimia vioittuneet omenat ja kärrätä ne kaatopaikalle tai minulla on miljoona talvehtivaa koteloa odottamassa kevättä.

Toinen vihulainen on pihlajanmarjakoi, sen toukka voi siirtyä hedelmästä toiseen. Vajaan kahden kuukauden kuluttua kuoriutumisestaan täysikasvuiset toukat laskeutuvat silkkirihman varassa maahan ja koteloituvat aivan maanpinnan alle toukan silkistä kehräämän kaksinkertaisen kotelokopan sisään. Kotelo talvehtii.

Torjuntamenetelmäksi suositellaan lintuja... "Ripusta pönttöjä linnuille ja lepakoille. Etenkin tiaiset etsivät myös talvella tuhohyönteisiä talvehtimispaikoiltaan." Eli pöntön ostoon vielä tänä syksynä, voihan toukka ja voihan pönttö...

Huolimatta toukistani, jotka näyttävät nauttivan siekailematta omenoistani, olen alkanut aprikoida, mitä puita tarhassani on...

Perimätiedon mukaan siellä olisi seuraavat lajikkeet:

Åkero

Talvi- ja herkkuomena, joka valmistuu korjuukypsäksi syyskuun lopulla, saavuttaa nautintakypsyyden muutaman viikon varastoinnin jälkeen ja säilyy pari kuukautta. Talviomenana Åkerö kypsyy tavallisesti vasta varastoinnin aikana joulukuussa, mutta voi säilyä kevääseen asti.

Punainen kaneli

Myöhäinen syys- ja talousomena. Sato kypsyy syyskuun puolivälin jälkeen ja säilyy muutamia viikkoja.

Bergius (leikkimökin vieressä)

Myöhäinen kesälajike. Hedelmä loistavan punainen ja muodoltaan soikea. Sato kypsyy epätasaisesti vaiheittain syyskuun puolivälistä alkaen. Maku mieto ja miellyttävän viinihappoinen. Bergiuksella on omituinen ominaisuus muuttua yhtäkkiä syksyn kylmien iskiessä mehukkaasta viinihappoisesta totaalisen mauttomaksi jauhopalloksi! Sitä ei siis saisi jättää puuhun pitkäksi aikaa, vaan poimia ja syödä heti punastuttuaan. Hedelmät säilyvät enintään kaksi viikkoa, sen jälkeen maku muuttuu jauhoiseksi.

Valkea kuulas (?)

Aikainen kesälajike sekä herkku- ja soseomena. Sato kypsyy elokuussa. Hedelmä on iso tai keskikokoinen, vaaleankeltainen. Maku on raikkaan makeanhappoinen, kypsänä hienoarominen. Malto on erittäin mehukas ja täysin kypsänä läpikuultava.

Muutto pois makuuhuoneesta

Huh hellettä on ollut tämän viikon teema, mitä on ihmetellyt sekä lapsenlapsi että kanaseni.

 Olen paennut toimiston viileyteen, mutta pari päivää olen tehnyt etätöitä terassilla.

Koirien olemus kertoo lämmöstä enemmän kuin tuhat sanaa...

Alla siis Jedi, mustaterrierini

Jätskiauton soitto sai minut kipaisemaan itseni vauhdilla pysäkille, joka onneksi on talomme edessä.

Kuumuus sai meidät hylkäämään makuuhuoneen ja muuttamaan isompaan hallitilaan ilmalämpöpumpun alle. Koska kummatkin nukuimme siinä kuin tukit, päätimme jättää sängyn siihen pysyvästi. Tila on pimeämpi kuin makuuhuoneemme, joka on itään ja aamuauringon säteet osuivat suoraan silmiin.

Vanhasta makuuhuoneesta tuli pukeutumishuoneeni, ylellisyyttä, jonka tajusin vasta saatuani tavarat paikalleen huoneessa.

Punaviinimarjat kypsyivät ja sain vajaa kolme litraa mehua.

Karviaiset söin, en malttanut tehdä niistä mehua.

Kuopus toi rumpunsa kellariin, onneksi ovet pitävät äänen alakerrassa, mutta bassorumpu saa keittiön lattian värähtelemään.

Kuvia sisältä

Aika kuluu niin nopeasti, nyt olemme asuneet täällä puolisen vuotta ja tämä on koti isolla K:lla. Kuopus oli toipumassa silmäleikkauksesta täällä pari päivää ja sen jäljiltä lastenhuoneessa pyöritettiin hieman huonekaluja. Nyt sohva on ikkunan alla.

Alla kuva leikkimökistä, jonka huonekalut ja hella saatiin viimein koottua.

Itselleni ostin motivaatiolelun, paperitöiden aloittaminen on aina niin tuskan takana, nyt tuo puolen tunnin tiimalasi pitää minun aloillani, kun sen kerran päätän kääntää valumaan.

Sali

Takkahuone, kesä- ja heinäkuun vaihteessa oli pari vilpoisempaa päivää

Seuraava projekti: kellarin ikkunat on vaihdettava, ne ovat varmaan 50-luvulta ja talvella viima puhaltaa läpi.

Marjoista mehua

Omenasatoa vielä odottelen kypsyväksi, mutta helteet kypsyttivät hujauksessa viinimarjat ja vihreät karviaiset.

Ostin mehumaijan ja käytin sitä ensimmäistä kertaa elämässäni.

Mehusta tuli todella hyvää, murehdin sen säilymistä, mutta se juotiin pois parissa päivässä. Lisää marjapensaita?

Janoiset pomppijat

Kanalan kuulumisia

Kanoille tuli vähän kuivikkeita. Olin jo unohtanut tilanneeni ne, kun säkit tupsahtivat pihaan juuri kun olimme lähdössä, hyvä niin, sillä saimme jumpattua ne sisään ennen sadekuuroa.

Kanoille valmistui myös katto ulkotarhaan.

Löysin kivan munintakopin, josta kanatkin pitävät. Hetken epäilin, etteivät runsaita muotoja omaavat kanani mahdu tuonne sisään, mutta pelkoni oli turha.

Koirille saimme rakennettua laatoitetun sisäänmenon koiratarhaan, toivottavasti se pitää ainakin osan kurasta ulkona.

Öljykattilan purku osa II

Siinä se nyt vihdoin on, tila siivottuna, maalausta vaille valmiina varastoksi.

Samalla kun olen viettänyt sattuneista syistä aikaa kellarissa, olen pohtinut omenasatoani. Omenoita on tulossa, paljon... Voin tehdä niistä hilloa, mehua ja/tai syödä niitä tuoreena. Kaikkeen tuohon tarvitsen kylmätilaa...

Kellarissa on kylmäkellari, joka ei ole kovin kylmä, lämpötila huitelee 15 asteessa. Olisin halunnut sinne ilmastointikoneen, mutta niiden säädöt loppuvat 17 asteeseen. Ilmalämpöpumppu, en halua enää yhtään ulkoyksikköä talon kupeeseen... Kylmäkone, niissäkin on ulkoyksiköt... Olen päätymässä jää/viileäkaapin ostoon, jonka sijoitan jonnekin kellariin. Tuon kylmäkellarin ovi on vain 50 senttiä leveä eli en saa jääkaappia sinne sisään. Korkeuttakin löytyy vain 190 senttiä. Talvella tuolla on ollut huhtikuun alussa 9-10 astetta, mikä riittänee omenoiden säilytykseen... Ehkä? 

Vierailijana Aku, esikoiseni koira... Koirat ihmettelivät varaston siivousprojektia ja kyllä, nuo tavarat on nostettu ulos yhdestä pienestä varastosta... No, nyt sekin on tehty, kaksi peräkärryllistä tavaraa kaatopaikalle ja varasto on siisti. 

Varaston lattian alta paljastui kylmäkellari nro 2, johon menin ensi kertaa sisälle... Siivosin sen ja laitoin sinne lämpömittarin, siellä näyttäisi olevan noin kymmenen astetta & melko kosteaa, mutta ei homeista. Lattia on hiekkaa ja seinät ja katto betonia. Sinne pitäisi viedä hyllyjä ja korjata valaisin. Valaisimen korjaamiseen taidan tarvita sähkömiehen paikalle.