Voihan pihlajanmarjakoi

Paratiisini on hiipinyt käärme, tai jos nyt ei ihan käärme, niin ainakin toukka...

Olin juuri mehustamisen huumassa alkanut murehtia, mitä tehdä valtavalle omenasadolleni, kun omenapuita tiiraillessani huomasin reikiä omenoissa siellä täällä. Nopea surffaus netissä paljasti karmean totuuden. Omenakääriäiset ovat ottaneet omppuni kodikseen. Siellä ne iloisesti rouskuttelivat omenoitani.

Omenoista voisi tehdä mehua, jos ei pieni proteiinilisä haittaisi ja asiantuntijat vakuuttavat että toukanpoikanen liiskattuna ei maistu mehussa miltään (linkki). Mutta mutta... Kiitos ei ehkä sittenkään. Uudesta hyönteistrendistä huolimatta syön edelleen lihani mieluiten lautaselta haarukalla ja veitsellä.

Tieto lisää tuskaa (=lue työtä):  Omenakääriäis aikuiset lentävät iltahämärissä, toukokuun lopusta kesäkuun loppuun. Toukat poistuvat omenoista heinä-elokuussa ja suurin osa vioittuneista omenoista putoaa maahan. Laji talvehtii täysikasvuisena toukkana puun kaarnan raoissa.  Eli minun on varmaan parasta poimia vioittuneet omenat ja kärrätä ne kaatopaikalle tai minulla on miljoona talvehtivaa koteloa odottamassa kevättä.

Toinen vihulainen on pihlajanmarjakoi, sen toukka voi siirtyä hedelmästä toiseen. Vajaan kahden kuukauden kuluttua kuoriutumisestaan täysikasvuiset toukat laskeutuvat silkkirihman varassa maahan ja koteloituvat aivan maanpinnan alle toukan silkistä kehräämän kaksinkertaisen kotelokopan sisään. Kotelo talvehtii.

Torjuntamenetelmäksi suositellaan lintuja... "Ripusta pönttöjä linnuille ja lepakoille. Etenkin tiaiset etsivät myös talvella tuhohyönteisiä talvehtimispaikoiltaan." Eli pöntön ostoon vielä tänä syksynä, voihan toukka ja voihan pönttö...

Huolimatta toukistani, jotka näyttävät nauttivan siekailematta omenoistani, olen alkanut aprikoida, mitä puita tarhassani on...

Perimätiedon mukaan siellä olisi seuraavat lajikkeet:

Åkero

Talvi- ja herkkuomena, joka valmistuu korjuukypsäksi syyskuun lopulla, saavuttaa nautintakypsyyden muutaman viikon varastoinnin jälkeen ja säilyy pari kuukautta. Talviomenana Åkerö kypsyy tavallisesti vasta varastoinnin aikana joulukuussa, mutta voi säilyä kevääseen asti.

Punainen kaneli

Myöhäinen syys- ja talousomena. Sato kypsyy syyskuun puolivälin jälkeen ja säilyy muutamia viikkoja.

Bergius (leikkimökin vieressä)

Myöhäinen kesälajike. Hedelmä loistavan punainen ja muodoltaan soikea. Sato kypsyy epätasaisesti vaiheittain syyskuun puolivälistä alkaen. Maku mieto ja miellyttävän viinihappoinen. Bergiuksella on omituinen ominaisuus muuttua yhtäkkiä syksyn kylmien iskiessä mehukkaasta viinihappoisesta totaalisen mauttomaksi jauhopalloksi! Sitä ei siis saisi jättää puuhun pitkäksi aikaa, vaan poimia ja syödä heti punastuttuaan. Hedelmät säilyvät enintään kaksi viikkoa, sen jälkeen maku muuttuu jauhoiseksi.

Valkea kuulas (?)

Aikainen kesälajike sekä herkku- ja soseomena. Sato kypsyy elokuussa. Hedelmä on iso tai keskikokoinen, vaaleankeltainen. Maku on raikkaan makeanhappoinen, kypsänä hienoarominen. Malto on erittäin mehukas ja täysin kypsänä läpikuultava.