sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Lämpöä ja robotti-imuri


Lämmitysongelmani (lämpöä takkahuoneeseen), ei ole ratkennut... Huoneessa on tasainen 22-astetta eli pönttöuuni varmaan luovuttaa lämpöä, mutta lämpöpiikkiä se ei kyllä nosta... Lämmitän sitä nyt kaksi kertaa päivässä, aamuin illoin, mutta lämpötilaa näyttävä käyrä on kuin kuolleen ekg, suoraa viivaa. Sininen viiva ikkunan vieressä (21,5-22,5), keltainen viiva lattian rajassa (19,5-20,5) ja oranssi kosteusprosentti (39-43%). Kun se on koholla, pönttöuuni lämpiää...


Facebook-ryhmässä oli ketju, jossa esiteltiin toinen toistaan hienompia polttopuiden säilytysratkaisuja... Meillä puut ovat olleet tähän asti Ikea-kasseissa, mutta koska ratkaisua ei arvostettu kovin korkealle (en edes kehdannut kommentoida, mutta seurasin niitä onnettomia, jotka uskaltautuivat julkaisemaan kuvia Ikea-kasseistaan...), hain kellarista edellisten asukkaiden kopan.

Kieltämättä koppa on kivan näköinen ja siistimpi kuin Ikea-kassi... Toisaalta noin arkea ajatellen... turhaa klapien nostelua paikasta toiseen...


Tämä on ollut meillä jo pitkään, mutta arjen tuoksinassa klapit ovat siirtyneet siitä Ikea-kassista suoraan uuniin...


Kakluunin kanssa taistellessa (sytyttäminen), otin uuden aseen käyttöön. Palkeet. Nyt puhkun ja puhallan kuin Sepe-susi. En ole ihan vakuuttunut, onko siitä sanottavaa hyötyä, mutta olen saanut kakluunin syttymään joka kerta. Avasin jopa sivuluukut ensimmäistä kertaa ja poistin tuhkat.


Kuopukseni tuli esittelemään uutta robotti-imuriaan. Tyttöystävä oli huomautellut useampaan kertaan poikani imuroinnin tasosta ja imuroinut itse uudelleen perässä. Poikani vastaveto oli robotti-imuri. Koska molemmat olivat hyvin tyytyväisiä siihen, poikani arveli, että se voisi sopia minullekin kuin nenä päähän. Hänellä oli oikeat imurikauppiaan elkeet, astuttuaan sisään, hän totesi: onpa teillä pölyiset lattiat! 

Kieltämättä tuo pikkurobo oli aika veikeä. Se imuroi keittiömme, myös kakluunin alta. Saliin laitoimme sen imuroimaan yksinään ja sielläkin se selvisi hienosti. Kun se juuttuu, se lähettää avunpyynnön kännykkään, se tottelee ääniohjausta (google home), sen voi ohjelmoida aloittamaan imuroinnin haluaminaan päivinä ja kellonaikoina sekä käynnistää kännykästä. Se kertoo, montako roskaa on löytänyt... Surrattuaan 60-90 minuuttia se palaa laturiin ja kertoo olevansa valmis.

Tavallaan voisin verrata sitä ehkä astianpesukoneeseen... Ei se täysin automaattinen ole (astiat siirtyisivät itsekseen koneeseen ja sieltä astiakaappiin), mutta se vapauttaa tietystä työvaiheesta. Astianpesukone pesee astiat ja tuo imuroi itsekseen. 

Mitä tyhjemmät lattiapinnat, sitä parempi lopputulos. Se imuroi seinänvieret hyvin ja myös nurkat. Se jaksaa valittamatta pyöriä kaappien, sohvien ja sänkyjen alla. Mieheni laittoi keittiön lattialle testiksi roskia ja imuri poimi ne kaikki. Salissa lattialla oli linnun siementen kuoria, ne olivat kaikki imuroitu.


Porukkaa on käynyt syömässä ja on ollut ihanaa nähdä tuttuja.



Poikaset ovat kasvaneet hurjasti viikossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti