Kakluunini sytyttäminen oli vaikeaa, savut tunki silmille. Kyllästyneenä pioneerielämäni tee-se-itse yrityksiin ratkaista ongelmiani, päätin vain soittaa nuohoojan paikalle, mikä taisi olla viisain päätökseni vähään aikaan. Tämä ongelma ei olisi kadonnut itsestään minun keinoillani.
Kakluunin kaikki mahdolliset reiät olivat aivan noessa. Piippu oli noessa ja siinä on (yhä edelleen) pikikerros. Ymmärsin, että nuohous oli hoidettu tänä vuonna, mutta siitä on tainnut vierähtää hetki aikaa... MK-Nuohous saapui paikalle ja siinä olivat ritarit paikallaan. Sain nuohouksen lisäksi pikakurssin tulisijojen syvimpiin salaisuuksiin. Mm. varaavan takan käyttö...
Aamulla päätin kokeilla kakluunin sytyttämistä. Se syttyi ja paloi ilman ongelmia! Aamulla keittiön lämpötila oli 19 astetta... Ps. kello näyttää väärää aikaa...
Ensimmäisen pesällisen jälkeen 24 astetta...
Lämmöstä ilahtuneena laitoin perään vielä toisen pesällisen ja lämpö nousi 26 asteeseen. Kun mieheni tuli kotiin, keittiössä oli jo 28 astetta. Mieheni ei ollut yhtä ilahtunut kuin minä lämpimästä pikkupesästämme, miksiköhän? Mutta nyt tiedän, miten saan edes yhden huoneen lämpöiseksi tässä talossa, ilman että minun pitää istua saunassa kiukaan lämmössä. Yksi pesällinen nostaa huoneen lämpötilaa neljällä asteella & kamiinatuuletin pyörii erinomaisesti kakluunin päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti