Uusi hella

Hellamme hajosi, levyt eivät enää lämmenneet. Tai lämpenivät, mutta todella hitaasti. Uunikin veteli viimeisiään. Kolme viikkoa kärsivällistä odotusta ja saimme kuin saimmekin uuden uunin ja hellan.

Mutta niinkuin arvata saattaa, asennus ei ollut niin helppoa kuin se olisi voinut olla. Hella jäi muutamista milleistä kiinni ja hypin henkisesti tasajalkaa.

Onneksi miehestäni on kuoriutunut tee-se-itse mies ja hän kaivoi kellarin kätköistä pistosahan ja saimme kuin saimmekin hellan asettumaan paikoilleen (huomaa monikko).

Odottelen edelleen sähkömiestä ja putkimiestä... Yritän taas soittella ensi viikolla (tämä on turhauttavaa).

Ulkona säät ovat olleet lähellä kymmentä asteta ja ostin viime hetken tarjoussipulit eurolla pussi ja istutin ne omenapuutarhaan.

Voihan marraskuu...

Ulkona on marraskuu, pimeää, kosteaa... Aamulla kun lähtee töihin on pimeää ja kun palaa on jo pimeää. Tuntuu kuin olisi talviunille vetäytynyt karhu.

Marraskuun tylsyyttä ihmetellessäni törmäsin hauskaan postaukseen Facebookissa ja kirjoittajan eli Mardiksen luvalla jaan sen kanssanne ja toivotan mukavaa loppumarraskuuta:

"Ymmärrän miks 50-luvulla ihmiset oli pieniä, laihoja ja hyväkuntoisia.. Ne muutti juuri valmistuneeseen rintamamiestaloonsa = työleiri joka sisälsi tonneittain lumenluontia, juhlapäivänä jopa hyvällä tuurilla naapurin traktorilla?! No ei vais... Omin käsin vain. Polttopuun pilkkomista ja pinoamista noin satatuhatta mottia, eka liiteriin ja sieltä arkisin niiden pinottujen puiden ahkeraa kelkkomista pirttiin lämmön tunteen luomiseksi.

Mä ymmärrän miks ne ihmiset kuoli vähä nuorempina ku kaikki nykyajan ihmiset. Ne kuoli työnmäärään, vitutukseen ja hota pulveriin (josta minä en tiedä mitään)?! 

2000- luvulla ku ostat "paloturvallisen" purusiilon, niin sun arjen taakkaa helpottaa Netflix, Spotify, muut kaikki mahdolliset striimauspalvelut, joilla täytät sieluasi samalla kun juokset hormia ympäri työntäen puita kaikkiin mahdollisiin reikiin.

Arkea kevittää myös laadukas punaviini, ilmalämpöpumppu ja ihmiset joille voi soittaa nalkutus puheluita kun kodin askareet alkaa hyökätä massiivisesti niskaan! Vaikka talvipakkasilla herään yläkerrasta jääpuikko nenässä, niin en vaihtaisi tätä ruljanssia enää rivitalo elämään. Tämä oli sarkastinen kuvaus siitä mitä tää rmt - tönössä asuminen on ja jotkut muutkin sankarit tästä selviää! Hurraw! #vainböndejutut #porinvalu #hellapuut

Lämmityskausi alkanut

Muutamana yönä on ollut pakkasta ja sen kyllä huomaa sähkölaskussa. Huolimatta pyykin- tai astianpesusta ym normielämästä, kun lämpötila tippuu, sähkön kulutus nousee. Laitoin tuohon loka- ja syyskuun sähkön kulutuksemme. Keltainen käyrä on lämpötila. Kuvat saa isommiksi napauttamalla kuvaa.

Mutta jos jotain positiivista, sähkönkulutus on pienempää sekä syys- että lokakuussa kun viime vuonna eli jotain olemme onnistuneet tekemään oikein. Luultavasti ikkunoiden tiivistäminen ja tulisijojen oikea käyttö on auttanut.

Yksi isoimpia asioita oli varmaan tuon alla olevan tuulettimen asentaminen keittiön seinään. Aiemmin kuuma ilma jäi keittiön katon rajaan taskuun, eikä lämmittänyt muuta kuin keittiön saunaksi. Nyt lämpö pääsee portaikkoon ja siitä yläkertaan. 

(Lue koko juttu täältä)

Toinen iso juttu oli uusien korvausilmaventtiilien asennus. Asensimme niitä kolme, yhden yläkertaan (missä ei ollut yhtään), yhden takkahuoneeseen (missä ei ollut yhtään) ja keittiön perusventtiilin vaihdoimme uuteen. Perusventtiiliä emme voineet pitää pakkasilla auki, sillä raaka pakkasilma tuli sellaisenaan sieltä sisään.

Takan ja kakluunin sytyttäminen oli yhtä tuskaa, olin kyllä kuullut puhuttavan korvausilmasta, mutta (valitettavasti) en ollut oikeasti tajunnut, mitä se merkitsi. 

Päivitys viime talvelta: "Kakluunin kanssa taistellessa (sytyttäminen), otin uuden aseen käyttöön. Palkeet. Nyt puhkun ja puhallan kuin Sepe-susi. En ole ihan vakuuttunut, onko siitä sanottavaa hyötyä, mutta olen saanut kakluunin syttymään joka kerta."

Putkimieheni (LVI) ehdotti ratkaisua ongelmaani, saimme valita kolmesta vaihtoehdosta: 1. perinteinen (ei kiitos) 2. venttiili, joka sulkeutuu kun tulee kylmä (ei kiitos, sillä kylmällähän korvausilmaa tarvitaan, kun tulisijat palavat...) 3. venttiilin, joka lämmittää sisään tulevan ilman katon rajassa olevalla lämpimällä ilmalla.

Saatte arvata, minkä välitsimme: no tietty kolmosvaihtoehdon. Mobair 2015 on ollut täydellinen ratkaisu (mitä en olisi itse asiassa uskonut, ennenkuin näin). Kakluuni syttyy kun sen sytyttää, ei enää puhkumista, useaa sytyttämiskertaa sytysnesteellä ja sytystyspaloilla... Se syttyy kerrasta, samoin kuin pönttöuuni. Halleluja. Mutta mikä parasta, keltainen pöly pinnoilta on kadonnut. Ilmeisesti tulisijat vetivät korvausilman aiemmin talon raoista ja pöllyttivät purupölyn jokapuolella.

Olen siis tulisijojen osalta voinut keskittyä leppoisaan perhe-elämään, lapset ja lapsenlapset ovat piipahdelleet kyläilemässä.

Marraskuu alkoi viileänä

Ilmat alkavat olla sen verran viileät ja päivät lyhyet, että nostin kaikki loputkin kasvit terassilta saunaan. Kuvasta näkee, että ammeelle johtaa yhä pieni polku.

Haaveilen kovasti, että omenapuutarhassamme olisi sinisenä kukkiva nurmikko keväällä. Ostin muutaman pikkusipulin, katsotaan, kuinka moni jaksaa nousta.

Talossa on lähes läpi talon noin 20 astetta, mikä tuntuu hiukka viileältä. Jotenkin olemme varmaan karaistuneet, sillä kumpikaan meistä ei ole ryhtynyt tositoimiin lämpötilan nostamiseksi.

Pönttöuuni lämpiää kerran päivässä ja makuuhuoneeseen laitoin ajastimella tunniksi sähkötakan puhisemaan aamulla, etten joudu aamu-unisena heräämään ja pukemaan viileässä. Mutta muuten olen lähinnä vetänyt villasukkaa jalkaan.

Pönttöuunin lopullista väriä pitäisi jossain vaiheessa miettiä.